Elämänmuutos – osa 2 ensimmäinen viikko

Tavoitteen asettamisesta on kulunut noin 11 päivää ja blogia onkin mukava kirjoittaa, koska edistystä on tapahtunut. Varsinkin tämä viikko on ollut menestys. Siitä lisää tämän postauksen edetessä.

Valmistautumista salille ja eväiden tekoon. Ostin XXL-urheilukaupasta kaksi juomapulloa, kun minulle ei ole kunnollisia ja ihanat Minni Hiiri -eväsrasiat on ihan mahtavia <3
Valmistautumista salille ja eväiden tekoon. Ostin XXL-urheilukaupasta kaksi juomapulloa, kun minulla ei ole kunnollisia ja ihanat Minni Hiiri -eväsrasiat ovat ihan mahtavia <3

Ensimmäisen viikon aikana olen saanut huomata, että sokerihimoa vastaan joutuu taistelemaan aika paljon. Vaikka olenkin yrittänyt syödä säännöllisesti ja tarpeeksi, en ole säästynyt mielihaluilta. Maanantaina söin muutaman karkin ja puolikkaan Daim-patukan vain todetakseni, että mitä ihmettä?!! Se ei maistunutkaan niin hyvältä kuin mielessäni kuvittelin. O.o Siitä ei tullut yhtään tyydyttynyt olo ja jätti vaan morkkiksen jälkeensä.

Maanantain jälkeen olen pystynyt olemaan syömättä karkkia tuo muisto mielessäni. Jej, taputukset itselleni. Ihan helppoa se ei ole ollut vaan yleensä iltaisin tunnen kehoni janoavan sokeria. Tätä tunnetta paikkaamaan olen syönyt vauvojen 100% hedelmää sisältäviä smoothie-välipaloja (suosittelen! vauvanruuat on kyllä terveellisimpiä kuin meidän isojen, milloinkohan alettiin syömään kaikkea roskaa…) ja jugurttijuomia, joissa 0%rasvaa & lisättyä sokeria. Lisäksi olen syönyt mehukeittoja ja pilttejä puuron kanssa.

Simppeli vihannessosekeitto raejuustolla ja moniviljasämpylää, nam!
Simppeli vihannessosekeitto raejuustolla ja moniviljasämpylää, nam!

RUOKA

Olen tehnyt koko viikon itse ruokaa paitsi perjantaina olin siis Tallinnan risteilyllä ja olin siellä yhden päivän, joten silloin ostin 15cm Subin. Näin ollen voisin sanoa, että viikko oli todellakin menestys, sillä Subwayhinkin menin vain pakon edestä, koska olin matkalla. Pikaruokaa ei ole oikeastaan tehnyt edes mieli, vaan pikaruokakierre on johtunut täysin siitä, että en ole suunnitellut ruokiani etukäteen.

Ruoka-aikojen säännöllisyyteen en ole nyt pahemmin perehtynyt, vaan olen tehnyt ruokaa yleensä silloin, kun olen ollut energinen esim. aamupalan jälkeen. Tällöin vireys- ja energiataso pysyvät normaaleina seuraavaan ruokaan asti eikä tarvitse lähteä nälkäisenä hotkimaan hampparia naamaan.

Tekemäni ruoka on ollut mielestäni terveellistä ja hyvää, mutta kaloreja en sinänsä ole laskenut eikä tarvitsekaan tässä vaiheessa. Syön juustoa ja kalapuikkoja itsetehtyjen lohkoperunoiden kanssa eikä se haittaa. Tärkeintä on jättää suuret sokerimäärät pois.

Vedenjuontia en ole vielä tietoisesti lisännyt, mutta eiköhän se tästä jossain kohtaa tule, kun juomapullotkin on hankittu.

Tein ekaa kertaa pastasalaattia, joka sisälsi lohta. Oli todella iso satsi, n. 3l, josta loppujen lopuksi vein kaverille osan, koska ei oltas saatu koko satsia alas. Ainakaan ei voinut valittaa, että ruokaa ei ole!!
Tein ekaa kertaa pastasalaattia, joka sisälsi lohta ja oli hyvää. Oli todella iso satsi, n. 3l, josta loppujen lopuksi vein kaverille osan, koska ei oltas saatu koko satsia alas. Ainakaan ei voinut valittaa, että ruokaa ei ole jääkaapissa!!

LIIKUNTA

Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa aamulenkillä koirien kanssa. Torstaina ja sunnuntaina. Otin ensimmäisellä kerralla Mellyn mukaan ja toisella Melodyn. Kumpikaan ei vaikuttanut mitenkään syvästi innostuneilta juoksemisesta, mutta aion silti ottaa jomman kumman mukaan jatkossa, sillä tarvitsevat myös kunnonkohotusta.

Salille aion lähteä ensi viikolla. Ensimmäiseksi kokeilen Myllypuron liikuntamyllyn kuntosalia, joka on todella edullinen: 3e aikuinen/kerta ja pääsen ehkä opiskelijana jopa 1,50e/kerta. Sats/Elixialle menosta ei kyllä ole vielä toivoakaan, koska on todella järkyttävät hinnat. Meillä on myös taloyhtiössä pieni kuntosali, jonne aion myös rantautua. Uimassa aion käydä mieluiten kaverin kanssa, kunhan saadaan aikataulut natsaamaan.

Aamulenkkejä ei kyllä voi vielä herkuksi kutsua, mutta minua motivoi se, että saan paremman kunnon ja tulen energisemmäksi. Lenkin jälkeen on ollut todella kiva olo, joten uskon, että tällä kertaa ajan kanssa voin jopa löytää itsestäni urheilijan tai ainakin liikunnasta nauttivan hyvännäköisen naisen.

Aaaaaah, love them <3 Mun uudet treenivaatteet <3
Aaaaaah, love them <3 Mun uudet treenivaatteet <3
Ostin salikengät fb-kirpputorilta hintaan 10€!! <3
Ostin salikengät fb-kirpputorilta hintaan 10€!! <3
Odottelee ottelijaansa
Odottelee ottelijaansa
Melly ja Melody energisenä.. Not. :D Lenkkikamuni <3
Minä nyt. 57,2kg. En nyt viikossa paljoa ole muuttunut hehe.
Minä nyt. 57,2kg. En nyt viikossa paljoa ole muuttunut hehe.

Elämänmuutos – osa 1

Ei ole aikaa. Ei osaa. Ei pysty. Olen paininut elämäntapojeni kanssa viimeiset kaksi vuotta oikein kunnolla ja lyönyt päätäni seinään. Monia ylemmän kaltaisia ajatuksia pyörii päässäni, kun ajattelen elämänmuutosta, jonka haluaisin toteuttaa. Haluan uudistaa suhteeni ruokaan ja liikuntaan. Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan haluaisin kertoa vähän lähtötilanteestani.

58kg/160cm
58kg/160cm

Ruoka on aina ollut minulle se välttämätön paha. Kun asuin kotona noin 19 vuotta elämästäni, en koskaan tehnyt itse ruokaa. Perheessäni syötiin paljon eineksiä ja käytiin ulkona syömässä. Heset ja mäkkärit ovat hyvinkin tuttuja. Kotiruokaa oli yleensä vain viikonloppuisin ja sekin oli suhteellisen yksipuolista. Vasta muutamana viimeisenä vuotena salaattia alettiin lisätä ruokavalioon.

Herkkusuu olen ollut aina ja makeanhimo seuraa minua kaikkialle. Minulla ei ole yhtäkään onnistunutta karkkilakkoa takana. Olen tunnesyöjä. Syön karkkia oikeastaan kaikenlaisiin tunteisiin. Silloin kun olen surullinen ja silloin kun olen iloinen. Uutena aspektina on tullut nälkään karkin syöminen.

Nyt kun asun omillani, ruoka on ollut todellinen ongelma. Ruuan laittaminen on ollut epämiellyttävää ja olen ollut laiska ja nirso. Tuijotan jääkaappia niin kauan, että minua alkaa huimata ja mieluummin kävelen heseen kuin laitan tikkua ristiin syömiseni eteen. Ongelmani on siis suoraan siitä, että en syö säännöllisesti vaan päästän verensokerini niin alhaiseksi, että nälkä on todella kova. Tämä johtaa oravanpyörään, jossa pikaruokaa, karkkia ja suklaata kuluu paljon. Tähän oravanpyörään kuuluu morkkis, joka tulee jokaisen heseaterian jälkeen. Sätin itseäni siitä, että en pystynyt taaskaan tekemään ruokaa itse.

Toistaiseksi olemattomat hauikset.
Toistaiseksi olemattomat hauikset.

Molemmat vanhempani ovat ylipainoisia, eivätkä ole olleet kovin atleettisia tai liikunnallisia. Molemmat pyöräilevät kesät talvet työpaikoilleen, mutta muuten liikunta oli olematonta, enkä ole saanut minkäänlaista mallia liikuntaan. En ole harrastanut koskaan erityisesti mitään liikuntaa “kunnolla”. Pyöräilin lukioon asti koulumatkat ja muut matkat. Olen ollut uintikoulussa hetken aikaa ja kaksi vuotta harrastin afrikkalaista tanssia kerran viikossa. En ole vihannut liikuntaa, mutta en nauttinutkaan. En ole juuri koskaan kokenut liikunnan iloa tai saanut voimaa siitä.

Itse olen lyhyen 21-vuotisen elämäni aikana pysynyt toistaiseksi normaalipainoisena, mikä on lähinnä puhdasta onnea, koska vedän karkkia melkein joka päivä jonkin verran. Minulla on jopa ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut alipainoinen. 48kg/160cm. Alipainoisena söin kyllä karkkia, mutta jätin normaaleja aterioita väliin. Söin “kuin lintu” eli olin laiha, koska en syönyt juuri mitään päivän aikana.

Tavoitteena saada vatsalihakset näkyviin.
Tavoitteena saada vatsalihakset näkyviin.

Olen tällä hetkellä normaalipainoinen. Paino vaihtelee 55-59kg välillä. Kun tapasin avomieheni 2012 tammikuussa olin todella laiha, mutta niin kuin useissa parisuhteissa paino lähti nousuun ja loppua ei ole näkynyt. Tiedän että lukemani ei ole hälyttävä, mutta muutos on helpompi tehdä nyt kuin myöhemmin. En ole tyytyväinen vartalooni, koska haluaisin enemmän treenatumman vartalon.

Miksi haluan muuttua? Miksi juuri nyt ja miksi tarvitsen muutosta? Nykyiset elämäntapani ovat epäterveelliset ja koen itseni väsyneeksi ja voimattomaksi. Olen turhautunut vähäenergisyyteeni joka päivä ja haluan ottaa haltuun oman kehoni ja terveyteni. Haluan oppia nauttimaan liikunnasta ja ruuanlaitosta. Haluan kääntää kelkkani nyt, kun se on vielä suhteellisen helppoa ja liikakiloja ei ole. Pahin vastustajani on minä itse. Pahin taistelu on pääni kanssa. Haluan tietää mihin minä pystyn ja mihin kehoni pystyy. Haluan voittaa taisteluni pääni kanssa, joka väittää, että en pysty muuttumaan.

20150225_111413

Olen valmistautunut elämänmuutokseen pikkuhiljaa hankkimalla treeniliivejä, toppeja ja paitoja. Minulla on uudet kahvakuulat odottamassa. Olen hankkinut useita ruokareseptikirjoja. Olen jo alkanut parantamaan ruokavaliotani reseptikirjojen avulla. Olen vähentänyt pikaruokalassa käymistä 2-3 kerrasta 0-1 kertaan viikossa.

Tavoitteet 1kk

1. Ruokailuaikojen säännöllistäminen.

2. Herkuttelujen asteittainen lopettaminen/vähentäminen minimiin. 1vko 3 herkkupäivää korkeintaan. 2vko 2 herkkupäivää. 3vko 1 herkkupäivä. 4vko 0-1 herkkupäivää.

3. Pikaruokaa max. 1 krt viikko.

4. Ruuan terveellisyys prioriteetiksi.

5. Kuntoiluun tutustuminen, hiljalleen aloittaminen.

6. Vedenjuonnin lisääminen.

Pitkän aikavälin tavoitteet ~6kk

1. Terveelliset elämäntavat.

2. Liikunnan selkeä lisääminen.

3. Kokonaisvaltainen hyvinvointi.

4. Kunnon kohottaminen.

5. Kuntosalijäsenyys.

20150225_111439

Eivätkö ne halua ymmärtää

Meidän luokalla ei kukaan halua ymmärtää. Me eroamme osa katkerina, osa iloisina, osa pirstaleina ja osa vihaisina. Me eroamme, koska me aloitamme uuden elämän uudessa maailmassa, jonka pitäisi olla parempi. Parempi, uskovatko kaikki siihen? Vaikeaa se on jos lähti luokalta pirstaleina, katkerina tai vihaisina. Kaikkien tie meidän luokalla ei ollut huono, mutta joidenkin oli.  Sielu on kaunis sana, mutta onko se oikealla paikalla vai onko se toiselta puolelta musta ja toiselta valkoinen. Valkoinenkin on mustavalkoinen. Kenelläkään se ei ole valkoinen eikä kokomustaa ole, mutta joku omaa sellaisen jonka valkoinen ei näy. Jos tuo valkoinen näkyisi paremmin olisi meillä parempi maailma.

Minä kuulun ryhmään joka eroaa sydän pirstaleina. Sitä ei voi mikään taika voi korjata, anteeksi pitäisi antaa. Kukaan ei kysy voiko. Me puhumme pahoja sanoja ja jätämme yksin. Mutta jos tuntuu että on se joka jätetään yksin? Olenko itse syyllinen, jos kauan sitten kaikki meni väärin. Joku sanoo että on valhe jos saa traumoja omista tekemisistään ja pistää ne toisen syyksi. Miksi on katkera jonkun ihmisen poistumisesta vaikka ihminen on paha ja ei erityisen läheinen.

Minun pitäisi antaa anteeksi, mutta en voi, vielä. Kukaan ei puutu mihinkään vaikka siitä kertoisi. Anteeksiannossa ja -pyynnössä ei ole oikeita tunteita mukana. Miksi koko luokka vihaa yhden takia yhtä ja jättää tämän? Siihen ei kukaan puutu vaikka siitä puhutaan. Kukaan ei kysy miltä minusta tuntuu. Hän sanoo että minä olen syy kaikkeen. Se on epäsuora tapa. Opettajat ehkä puhuvat asiaa mutta ei tiedä miltä tuntuu olla yksin. Eivät sanomiset auta. Kenelläkään ei ole aikaa perehtyä asioihin.

Kysymykset ovat vaikeita, mutta jos ne sattuvat kohdalle on vaikeaa. Tunteet minulla ovat katkeria ja sydän on pirstaleina vaikka se ei näy. Sanat satuttavat ja jäävät loppuelämäksi mieleen. Mutta jos tapaan heidät uudelleen joskus haluaisin nähdä ovatko he muuttuneet.

Uudessa maailmassa on mahdollisuus, mutta se ei paikkaa sydämen kulmaa ja menneisyyttä. Tekstissä ehkä kuvastuu katkeruus mutta sitä tunnen.

Toivottavasti tämä auttaa ymmärtämään minua. Jotkut meidän luokalla ovat hiljaisia hyväksyjiä, useimmat. Puolustajaa ei ole. Jotkut elävät toisessa maailmassa kun oikeassa tapahtuu pahaa jota he näkevät. Tällainen on esim. sielu sanan ahkera käyttäjä pieni muusikon alku. Hän ei tosin ole parhaita ystäviäni niin kuin eivät muutkaan. Ehkä uudessa maailmassa menee paremmin.

Hanna-Kaisa 27. huhtikuuta 2007

Tässä on itse kirjoittamani novellin tapainen kertomus tunteistani vaikeista ajoista joita kohtasin menneisyydessäni alkuperäisessä asussaan. Osasin kirjoittaa niin kauniisti silloin… I had to grow up so fast. Tee itse tulkintasi aukkoihin. A story of being bullied. Voisin oikeastaan lukea tämän ääneen kun tapaan heidät taas… jos tapaan.

Unforgettable

Wow. Hi. It has been FOREVER. As if you didn’t already know that? I like to write good quality posts and not just some random doodles so maybe that’s why I haven’t been able to write in a long time. In a way writing blog posts isn’t that stressful, but finding time and inspiration are the ones that have been missing in my life. I just have too much school work and writing sometimes reminds me of that. Anyway, I wouldn’t say I’m back, even though maybe some of you are like yay! she’s here or well maybe not. :D But at least I’m writing some.

Some new design in my room :)
Other one :)

Lately, there have been like so many changes in my life. And many of them are not because of me. I mean mostly it’s about people coming and going. People change and you find new sides of them and no matter how long you’ve known them you’ll always find something more that either puts you off or on. When you have known one person for a long time and you trust them, the change can really shock you. I’m starting to learn that in the hard way.

I bounce back and forth with my emotions trying to figure out what I want to do with those people. Some of them make their decisions by themselves and leave me an easy choice. I struggle with those who claim they want to stay in my life yet they’ve changed or become strangers. Do I want to have them in my life? Will they ever understand me and my point of view? Is it over? Will I be able to forgive what they did?

You know sometimes IT IS NOT MY FAULT. SERIOUSLY. I mean there are things I have little influence on and I can’t decide what happens, yet people tend to blame it on me if I accuse them of something. People say things always have two sides, but I think it is not always true.

An example: loyalty, your best friend is keeping contact with a guy or girl who hurt you really bad (so bad that you can’t be friends anymore) and who she/he has known for a lot less time than you. They’re like so happy together and you just watch close. Doesn’t that make you like: Huh??! And then when you confront her/him that “hey, I don’t like you talking to him/her, I hope you would understand that it hurts me that you’re not on my side and you seem to accept what he/she did to me”, they blame it on you saying: “why do you want to break our friendship? It is your fault that we are in this mess, because you started this fight.”

I just don’t accept it! It is just unforgettable (I don’t know about unforgivable though). Someone, who is supposed to be like a family member to you, refuses to be on your side? I don’t know maybe it should end right there, because loyalty and trust are too important. I’m not perfect, but what the hell have I done wrong in that? Just trying to get people to understand, that’s all.

In other related news

I’m on the 3rd grade! Yay! :D High school is soon over :o time goes so fast.

Voisin olla kuin muut
Punastuu kun sä tuut
Nuolla sun viskaamat luut
Mut se ei kiinnosta mua
Sä olet vain katse jota mä hain
Nyt mä meen

HmusicK

PS. I’m so in love with Pistepiste’s music! :D He’s a great new artist!!

Kun sä et oo mun nainen <3

Almost In Finnish

So this could be my first post almost entirely in Finnish. When it’s impossible to describe… My mother tongue is there to help.

On our way to Copenhagen

Paola haastoi mut (heti tuntuu oudolta kirjottaa suomeksi) vastaamaan kysymyksiinsä blogissaan ja koska en oo koskaan ennen tehny tämmösiä nii päätin et kerranki voisin olla vuorovaikutuksessa muidenkin bloggareiden kanssa. :D Eli siis Paulan blogi: Omaa etsimässä ja linkki kysymyksiin.

1. Milloin olet viimeksi ollut lavatansseissa?
Jos nää tarkottaa niinku sellasia “nuorisobileitä” tai bileitä ni viimeks olin Klaukkalassa poikaystävän kaverin synttäreillä noin kolme viikkoa sitten. Vieraat ei ollu ihan nuoria kylläkään, vanhempia ku minä kaikki. Siis no ehk mun poikaystävä oli nuori, koska nuorensin sitä? :D Ja musa oli kuin lavatansseissa ja ehkä iästä johtuen en tuntenu biisejä yhtään. En tykänny. Musasta siis siellä.

2. Mikä on lempparisi Disneyn leffoista?
Kääk! tää o vaikee. Oon kattonu Disneyn leffoja paljon, mutta en muista nyt kauheesti niistä mitää. Siitä on aikaa, kun olen viimeks katsellut. Mutta mun pitkäaikasin suosikkini on Maija Poppanen, vaikka en olekkaan isompana sitä katsellut. Lapsena olen katsonut sen yli 10 kertaa.

3. Millainen kirja olisit?
Tarkotakko sisältöö vai ulkonäköö? Olen tositarina kiusaamisesta, ja kirjassa on sellanen blondi tyttö just niin kuin mä. Kirja loppuu siihen kun se kävelee maantien vartta eteenpäin ja ajattelee sitä kuinka kesä on kaunis.

4. Jos saisit vieraan ulkomailta, mihin veisit hänet asuinpaikkakunnallasi?
Mun takapihalle kesällä. Vaikka en siellä usein olekaan.

5. Mitä ruokaa osaat tehdä parhaiten?
Tortilloja ja jauhelihakastiketta :D <3

6. Koska olet viimeksi puhaltanut saippuakuplia?
Ehkä ykkösellä lukiossa ku mun kaveri oli hulluna niihin :D

7. Entä milloin viimeksi kiipesit puuhun?
Vaikea… Kööpenhaminassa Toukokuun alussa, mutta se oli valekiipeäminen. :)

8. Ensimmäinen laulu, joka tulee mieleesi ala-asteen musiikkitunneilta?
On laiva valmiina lähtöön – 6-luokalta päästessäni alemmat luokat lauloivat tätä meille hyvästiksi, kun seisoimme edessä kevätjuhlassa. Silloin valehtelin itselleni, että olin liikuttunut.

9. Kuka oli lempi-Spaissarisi?
Spice Girls? Ööö. :D En tiedä. Vai tarkotatko kappaletta kenties? Sit se on 2 become 1.

10. Kumpi kuuluu sinun sanavarastoosi, vihta vai vasta? (vai joku muu?)
Jännää en ole tätä miettinyt. Sanoisin että vihta.

11. Rukoiletko mieluummin yksin vai yhdessä?
Yksin, koska en uskalla avata suutani yhteisrukouksissa.

So now in English! Summer has come and my last exam was today!!! I’m free (almost)! And now I may have time to blog! I was in Copenhagen and I have few pics from there.

The Little Mermaid

Niin etelä ja pohjoinen kaikki meitä varten on

HmusicK

Kauneimpani / My Beautiful / Meine Schönste

Pelko, silti kaunis
Kun sydän pakahtuu
Kuuntelen kauniita lauluja
Ne kertovat kaikista, sinusta ja niistä, jotka kulkivat ristiin rastiin kanssani
Toiset eivät enää voineet kulkea, koska se sattui
Toiset linnuiksi muuttuivat
Toiset hiipuivat matkalla

Ja mä en halua tietää
ensimmäinen eksä joka ei halua takasin
ensimmäinen joka aikoo selvitä
sillä mä en ole valmis olemaan heikko
en ole valmis olemaan se, joka jää rannalle
minä en ole

kun menneisyys, jonkun muun tai oma
when the past hunts you down when it feels like you’re on the ground painat pään
not the first not the last perhaps still so close
ich bin die erste und die letzte alle gleichzeitig
trotzdem liebe ich dich
älskar du mig?
Ich werde die eine einzig sein
heute und morgen
in the past and in the future
kai sä kuulet kun huudan
wenn ich alles für dich verlasse
für dich allein

damn damn damn what I would do to have you here near

ich lebe, weil du mein Atem bist
bin müde, wenn du das Kissen bist,
bin durstig, wenn du mein Wasser bist
du bist für mich mein 2. Ich
ich lebe (Ich Lebe – Christina Stürmer)

This is the way you left me
I’m not pretending
No Hope No Love No Glory No happy ending
This is the way that we love,
Like it’s forever.
Then live the rest of our live, but not together.

Mä niin kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen
Oi, jos se ois niin, hukkuisin huokauksiin
Valvoisin lakanat ryttyyn, saisin kaikesta kii – Erin<3

Little inspiration. This is a very very random post. But I don’t know what got in to me, but the main thing is that I finally blogged. :D BTW my shirt is the same color as my blog. :P

‎’Cause baby, you’re a firework ♥
Come on, show ‘em what you’re worth
Make ‘em go, oh
As you shoot across the sky

HmusicK

Rakastan sinua

The Good And The Bad Combined

Olet kuin kaunis tähti taivaalla
Sanat eivät riitä ikinä kuvaamaan
Nukut rauhallisesti
Ei ole enää rajoitteita, kipuja
Siirtynyt
Kaipaus silti jäi, en voi sulkee syliin, itkeä vain onnen kyyneleitä

You are like a beautiful star on the sky
Words are never enough to describe
You sleep peacefully
There are no more limitations, pains
Moved
Missing is still left, can’t hold you in my arms, only cry happy tears

My dear friend Ayodeji Olatubosun (who I have even blogged about) died on Monday 27th of February 2012 at the age of 34. I lost a brother, a true friend and a mentor, but I’m sure he’s rejoicing now in heaven. I miss him dearly and it is so sad to see him go. It’s been a month now. Even though no one can replace him in my heart and it’s heavy on my heart, I know he wants me to carry on and continue his legacy here on this earth. To see how God worked trough him was amazing and I’ll never forget him. I love you. Words fail me… You know my heart. Out there.

Precious in the sight of LORD is the death of His saints. Psalm 116:15

Dear readers, so many things have happened in these past two months and I’m not going to tell you about them now. Maybe I’ll let some pictures do the talking for me and I’m fine. Just very busy with school. So busy that writing has been so much less.

Wanhojen tanssit 2012

Finnish tradition where the oldest students in the second grade (while third graders head for their final exams) in high school have a pram. (Which reminds me that Ayo was there in my pram.)

Muistoja/Memories

Tää oli ekalta reissulta Hesaan, jolloin tapasin tulevan/nykyisen rakkaani<3
Rakas karvainen Mauku<3

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen

You start to finally realize that you don’t need a permission from anyone
You are too beautiful to be ashamed and you can’t loose anything
So let go so let go
Beautiful Wild Happy

Kulta, inspiroit mua jatkamaan jo alkanutta matkaa. Kiitos ku oot auttanu mun vaikeiden aikojen yli. Oot ihana <3

HmusicK